Taru Vuoristo - Sairaanhoitaja 

Kuka olet?

Olen Taru Vuoristo, 34 vuotta, kahden lapsen äiti, sairaanhoitaja ja opiskelija sekä yliopistossa että ylemmässä ammattikorkeakoulussa. Tällä hetkellä työskentelen Turun yliopistolla tutkimushoitajana.

Millainen opiskelupolkusi on ollut tähän asti?

Vaiherikas! Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, ja kahden koulun vaihdon jälkeen valmistuin Turun ammattikorkeakoulusta vuonna 2014. Työskenneltyäni vuosia sairaanhoitajana eri erikoissairaanhoidon osastoilla, päätin palata koulun penkille vuonna 2021. Pääsin Turun yliopistoon lukemaan sosiaalitieteitä, ja näitä opintoja suoritan nyt. Tammikuussa 2025 aloitan vielä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot Laurea ammattikorkeakoulussa, opintosuuntana työhyvinvoinnin johtaminen. Nykyisiä opintoja teen työn ohessa.

Miten koet lukio-opintojen vaikuttaneen elämääsi ja millaista hyötyä niistä on ollut?

Lukiossa sai erinomaisen yleissivistyksen, josta on ollut hyötyä paitsi opinnoissa, myös muussa elämässä. Mielestäni mikään opiskelu ei mene koskaan hukkaan ja on hyvä laajasti tutustua erilaisiin aihealueisiin. Vaikka lukioaikana tiesin tähtääväni terveydenhuoltoalalle enkä kokenut esimerkiksi yhteiskuntaoppia itselle tuolloin oleellisena, on lukion yhteiskuntaopin tunneilla opituista asioista ollut konkreettista hyötyä hakiessani myöhemmällä iällä yliopistoon. Lisäksi lukiosta jäi elinikäisiä ystäviä joiden kanssa hitsaantui yhteen nimenomaan lukiovuosina. Koen, että lukiovuodet vaikuttivat elämääni paitsi oppimisen karttumisena, myös sosiaalisten suhteiden näkökulmasta - lukiosta sai siis paljon muutakin hyvää kuin pelkästään tietoa.

Mitä olet erityisesti jäänyt kaipaamaan Elisenvaarasta?

Yhteisöllisyyttä. Pieni lukio toi ihmiset läheisiksi ja koin, että kaikkien kanssa tuli erinomaisesti toimeen. Opettajat olivat tuttuja, ja pienen opiskelijamäärän vuoksi koin, että opettajat tunsivat opiskelijat hyvin ja opettajat olivat oikeasti kiinnostuneita mitä meille kuuluu ja miten oppiminen edistyy.

Miksi halusit tulla puhumaan alumni-iltapäivään?

Halusin tulla kertomaan oman opiskelu- ja urapolkuni sillä se ei missään nimessä ole suoraviivainen ja välttämättä kovin selkeäkään. Vaiherikkaus saattaa kuulostaa paperilla epämääräiseltä ajelehtimiselta, mutta omaa elämääni en ole kokenut niin. Aina ei lukion jälkeen ole selvää mitä haluaa loppuelämän tehdä, on siis hyvä tiedostaa että vaihtoehtoja riittää ja että myöhemminkin voi tulla tilaisuuksia vielä omaa elämää ja uraa uusille teille.

Mitä neuvoja tai vinkkejä antaisit nykyisille opiskelijoille?

Tutustu rohkeasti erilaisiin vaihtoehtoihin ja mieti, mikä juuri sinua itseäsi kiinnostaa. Vaikka nyt tuntuisi siltä, että pitäisi tietää mitä tekee seuraavat 40 vuotta, asia ei ole niin. Vaikka ensikertalaiskiintiöt korkeakouluihin ovat nykyään kovat, ne eivät ole mahdottomat. Pidä mieli avoimena myös työelämässä - työn ohessakin voi opiskella. Muista, että asioilla on tapana järjestyä, löydät kyllä oman polkusi.

Mitä sanoisit lukioikäiselle itsellesi juuri nyt?

Olin hyvin laiska lukemaan lukiossa enkä todellakaan käyttänyt koko potentiaaliani hyväksi, joten sanoisin, että lue nyt hyvänen aika muitakin kurssikirjoja kuin sen ihmisen biologian.

Lue lisää alumnitarinoita